Nyt on lomat lusittu ja takasin yliopistolla opiskelemassa. Rankkaa opiskelua jo takana 2 viikkoa ja ensimmaiset tehtavat suoritettu ja palautettu. Tana lukukautena on ohjelmassa anatomiaa, fysiologiaa, valmentamisen perusteita ja kommunikaatiota. Viiminen kurssi on varmasti hyodyllinen mulle, sen verran hukassa oon aina olu komminikaation kanssa etta ei voi muuta kun parantaa.
Loma oikeestaa meni ihan vaa chillaillessa ja hengaillessa. Tulihan sit muutettua lahemmas rantaa ja elamaa. Uudet kamppikset on kylla mukavia ja tuun niitten kanssa paremmin toimeen kun vanhojen kamppisten tai oikeestaa ei mulla olu vaikeuksia kun toisen vanha kamppiksen kanssa. Ei oikein osunu ajatusmaailmat ihan samalle leveyspiirille. Nii loman vietin treenatessa ja rugbya pelatessa. Kelit ei ollu mitaa parhaita, vetta sato melkine joka toinen paiva loman ajan. Mutta nyt on onneks kelitkin parantunee. aurinko on paistanu pilvettomalta taivaalta yli viikon verran ja lamminta on olu 20-25 astetta. ainut mika vahan latistaa kelia on kylma tuuli. Ei taalla ilman pitkahihasta ja pitkia housuja tarkene olla (en usko etta tuli kenellekkaa yllatyksena :)).
Suomalaisetkin on alkanu lisaantymaan taalla rannikolla. Ja nyt kaikki pienet hoponassut siella ruudun aaressa ei mitaan likaisia ajatuksia, silla tarkotin ihan vaa etta kouluu on tullu kaksi suomalaista opiskelijaa, joihin olen tassa manna viikkoina tutustunut. Toinen on tytto ja toinen on poika. Itse asiassa toisen kanssa meilla on viela yksi yhteinen kurssi joten suomea paasee puhumaa tarvittaessa. Molemmat on Kuopion lahelta kotosin, joten savoa kuulee. Toivottavasti ei savon murre paase taalla tarttumaa. Se ois mukava teille kun marraskuussa palaan suomee nii puhun savon murretta, siinahan ois teille ihmettelemista :D
Onhan taalla jotain sentaa tapahtunukkin. Ei kylla mitaa ihmeellista. Viikko sitten tiistaina onnistuin nyrjayttamaan nilkkani rugbytreeneissa. Nyt oon sitte vaappunu ja nilkuttanu menemaan kuin entinen presidentimme Ahtisaari. Nilkka nyrjahti kun juoksin ja astuin pieneen monttuun, siiina sitten nilkka nyrjahti ja koko 74 kg:n jumalainen vartaloni painolla nilkan paalle. Mukavan rusahduksen saattelemana maahan. Mutta en toiminut kuin Kimmo Juhala ja muut jalkapallon pelaajat ja jaanyt pyorimaan maahan ja pitelemaan nilkkaa, onhan se nolon nakosta kun aikuinen mies pyorii maassa ja valittaa kipua. Pitais neiti Juhalan ottaa mallia ;) Reippaana sitte nousin ylos en kylla enaa treeneja pystyny jatkamaa kun ei kavelemaan pystyny. Seuraavana iltana sitte paatin menna nayttamaa nilkkaa laakarille. Ehka elamani turhin kaynti laakarissa. Oikeestaa koko keskustelu laakarin kanssa oli melkein olematon. Mutta tuloksena kahen viikon kielto jalan rasittamisessa. Kavella saan mutta en muuta. Ollu nyt vahan tylsaa kun ei mitaa oikein saa teha. Joutuu olemaa kotona, eika paase harrastamaan mitaa.
 |
| Talta se jalka naytti seuraavana aamuna, ei niin pahalta nayta mutta kavely ei oikein onnistunu |
Uuden harrastuksenkin alotin tossa pari viikkoa sitten. Rupesin opettelemaa miten purjehditaan. Tassa nyt oon itelleni pienin taotteen asettanu etta 2016 Rio:n olymppialaisiin osallistuisen purjehdukseen. Viela en oo paattany missa luokassa kilpailen mutta aikaa on viela paattaa. Kisapaikkahan on melkeinpa jo niikun varma, ainut mika tassa nyt on nii toi kilpailuluokan valinta.
Tassa nyt oikeestaa pahkinan kuoressa mita on tapahtunu viime aikoina. Nytte lupaan etta ei tuu enaa 2/3 kuukauden taukoa blogii. Lapaset on viela ilman uutta omistajaa, mutta eihan sita kukaan tiia vaikka niille loytyis uus omistaja jo vaikka ens viikolla tai nytte viikonloppuna. Asia jaa nahtavaksi, mutta seuratkaa blogia nii vastauksen saatte te asiaan
Ainiin ja kaikki ensimmaisen lukukauden kurssit kirkkaasti lapi, hyvilla arvosanoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti